läheistä sukua Tahe Marinen Greenlandille (joita DK:lla on kaksi). Mutta pitäisi olla parannettu versio – kevyempi meloa hitailla vauhdeilla ja korkeampi huippunopeus. Runko ei ole niin kantikas kuin Tahen Greenlandissa. Se tarkoittanee myös että ei tunnu yhtä tukevalta.
Kari Kakkonen: Inukin tuntuinen, mulle kiikkerä tunne. Meillä spekulaatio, että johtuu tässä tapauksessa miehen ruumiinrakenteesta, jossa paino korkealla. Tässä myös jalat liian sumpussa. Tämä lieneen oikeasti parhaimmillaan lyhemmille mitoilla, vaikka kyllä tälläkin meloo ihan mielellään. Tuskin otan toista kertaa alle kuitenkaan.
Pekka Vehniäinen: Testattu Agilea 29.6. kurssin kanssa. Vaikuttaa aluksi kiikkerältä, mutta sitten sen liikkeeseen tottui. Omille mitoille (165 cm, 53 kg) löytyy sopivat säädöt, tosin loppumatkasta jalat alkoivat puutua. Jalat on vähän supussa, eikä tämä tarjoa niille paljoa liikuttelutilaa. Väittäisin Agilea yhdeksi nopeimmista testaamistani kajakeista.
Juha-Pekka Järvinen: heitin 30.6. lenkin Agilella. Mun mitoilla (179cm/67kg) toimi mukavasti. Nopea ja kevyt melottava. Eskimokin rullaa helposti. Varmasti hyvä eskimon treenaukseen. Tuntui tilavammalta kuin Tahe Greenland. Voisin kuvitella tekeväni päivän parin mittaisia retkiä juuri tällaisella kajakilla.
4.7. pieni iltalenkki Agilella seurasaari – mustasaari – dk. Helppo mukava keli. Lauttasaaren sillan suunnasta tuli jonkin verran tuulta ja aaltoa.
Vähän pidemmän (180cm/73kg) henkilön ei ole ihan helpoin pujottautua kajakkiin / siitä ulos. Jalat supussa, mutta jostain syystä tuo ei kauheasti häirinnyt.
Aukon takareunan olake on aukkopeitteen paikalleen asettamista ajatellen turhan kapean/tiiviin oloinen. Paksusormiselle voi olla hankala.
Ensituntuma kiikkerä mutta nopeasti tuohon tottuu.
Tottelee kallistuksia oikein hyvin. Tuulessa ja aallokossa alkaa sitten vastaavasti aika pian vaatia evää alas.
Olettaisin että pienikokoisemmille melojille varmasti mukavampi kuin isommat ja raskaammat kajakit. Perspektiiviä antavana aloittelijoiden harjoituskajakkina voisi puolustaa paikkaansa muutenkin.
Tätä olisi hauska kokeilla hiukan haastavammassa kelissä, etenkin jos tuo eskimo olisi jo hyvin hallussa.. Pidemmälle reissulle en ehkä kuitenkaan tässä vaiheessa agilella itse lähtisi.
Lauri Nykopp (182cm/82kg) testaili:
Ulkonäkö pettää. Tämä kun on grönlantilainen muodoltaan ja musta, luulin että se muistuttaisi Tahen valmistamaa Greenlandiä. Mutta kun katsoo pohjaa, voi heti päätellä että ei: tämä on ihan erilainen vehje.
Greenland Agilessä vain rungon keskiosa on lattana. Keula ja perä ovat pyöristettyn v-muotoisia. Pohja on myös kaarevampi kuin Greenlandin (Tahe).
Se tarkoittaa että märkäpintaa on vähemmän => kevyempi meloa hitaassa vauhdissa varsinkin. Lattanaa osaa on paljon vähemmän => alkuvakaus on pienempi.
Testaus todisti oikeaksi.
Greenland Agile on jopa hermostuttavan eläväinen, hutero, ennen kuin sen vetäisee vauhtiin. Mutta kiikkerä se ei ole, päinvastoin. Toissijainen vakaus (eli kuinka paljon saa kallistaa ennen kuin kippaa) on erittäin suuri. Kovalla kallistusohjauksella, jossa istuma-aukon reuna on reilusti veden alla, tämä kääntyy kuin laakereilla.
Selvästi kevyempi melottava ja nopeamman tuntuinen kuin Greenland. Onko huippunopeuksissa sitten todellista eroa, en tiedä. Mutta laiskassa vauhdissa Agile kulkee hyvin kevyesti, toisin kuin Greenland.
(Kaikki on suhteellista. Greenland kulkee kevyemmin kuin leveät retkikajakit.)
Eskimointi on yhtä vaivatonta kuin Greenlandillä. Jopa helpompaa ainakin isokokoiselle, kun polvet saa vähän enemmän koukkuun. Ja siten paremmin ”potkua” lantiolla.
Istuma-aukko on keyhole-mallinen, eli paljon isompi kuin Greenlandeissä. Sen ja penkin asettelu on onnistunut. Polvet saavat kelvollisen tuen ilman tuunaamista. Greenlandissähän polvien tuki on aivan kelvoton jollei siihen tee itse tukia.
Tavaratila on pitkä ja kapea. Viikonlopun kamat mahtuvat, ja se riittää. Eivät nämä Greenlandit ole viikon meriretkelle soveltuvia.
Viimeistely on hyvä. Kansinarut ovat oikein fiksusti mietityt. Ja keveys (noin 17kg) on aina iso plussa.